Pinnalla, kuin pinnan alla

Sellaista tasapainoa, ettei epävarmuus tekisi elämästä vinoa.

Sellaista onnea, että osaisi iloita toisen puolesta.

Sellaista voimaa ja tahtoa, että jaksaisi kulkea läpi tämän kevään.

Olen huomannut, että tämä kevät tulee olemaan enemmän kuin raskas,

ja minun täytyisi löytää keinot joilla pidän itseni pinnalla.

Niinäkin hetkinä, kun elämä painaa raskaana ja sitä haluaisi vain olla toisen lähellä, mutta toinen on jossakin kaukana. 

En tiedä vielä, mikä on minun voimani,

mutta aion keksiä sen,

ja pysyä pinnalla.

Jos saisin valita

Kellot siirtyivät kesäaikaan,

maailma hautautuu lumeen,

minä hukun elämääni.

Väsymys on taas saanut uuden ulottuvuuden,

ikävä on kasvanut seuraavalle tasolle,

oikea ja väärä muuttavat muotoaan.

Jos saisin valita,

tahtoisin vain maailmalle,

ja hiuksiin vaaleat latvat.

Kaikkien aikojen suosikkipostaukseni, top 5

Halusin listata tähän vanhoja postauksiani, jotka edelleen jollain tavalla koskettavat tai aiheuttavat ylpeyttä. Aina sitä ei onnistu luomaan ehjiä tai muuten hyviä kokonaisuuksia, mutta näissä olen mielestäni onnistunut.

1. Postaus syksyltä 2014, joka rakentui mielessäni kun pyöräilin kummien luota kämpille. Se oli myös ensimmäinen postaus, jonka koskaan linkitin facebookkiin. 

2. Ensimmäinen varovainen postaus nykyisen parisuhteen löytymisestä ja myös ajatuksia siitä miten se tuntui olevan jotakin pysyvää.


3. Amiksesta valmistumisen jälkeiset fiilikset syksyllä 2015. En vieläkään tiennyt mitä elämältä haluan ja se aiheutti kipuilua.


4. Tunnustuksia siitä, kuinka peloissani olinkaan elämäni ja tulevaisuuteni suhteen. 


5. Ajatuksia ja pohdintoja, elämästä. 

Lohdullisia ajatuksia

Olen viime aikoina miettinyt sitä paljonkin, yrittänyt ymmärtää elämän tarkoitusta. Lukea elämänhallintaoppaita ja löytää jostakin sisäisen rauhan. Ymmärtää elämää jotenkin uudella tasolla, löytää syvempiä merkityksiä.

En ole onnistunut kovin hyvin ja kaikki on edelleen yhtä sekamelskaa. Siksi Hidasta Elämää sivuston Elämän tarkoitukseksi riittää se, että olet olemassa artikkeli oli jotenkin erityisen rauhoittava ja lohdullinen juuri tähän hetkeen. 

"Elämä ei kaipaa sinulta mitään. Vaikka et saisi mitään aikaan, olet silti olemassa, ja se riittää. Vaikket saisi koskaan laihdutettua, et oppisi ranskaa, et saavuttaisikaan mielenrauhaa tai oppisi hillitsemään itseäsi, ilmennät elämää omalla ainutlaatuisella tavallasi. Olemassaolosi riittää."

Ehkä kaiken ei aina tarvitse olla niin hallittua ja järjestyksessä. Ehkä se on vain elämää, että ympärillä tuntuu vallitsevan hallitsematon kaaos. Ehkä kuitenkin, kaikesta siitä huolimatta, voin elää ihan hyvää elämää ja olla riittävä, vaikka en koskaan tulisi tämän valmiimmaksi.

Se oli sellainen viikko

Tällä viikolla olen oppinut, että se on ihan okei jos välillä haluaisi vain vaihtaa alaa ja ruveta ajamaan vaikka rekkaa. Se taitaakin vain kuulua lajin luonteeseen. 

Että pitäisi aina kaikesta huolimatta uskoa itseensä, sanoa itselleen että kyllä sinä osaat. En uskonut, mutta osasin silti.

Että jos koulupäivän jälkeen tekee mieli kävellä suoraan alkoon ja ostaa viinihylly tyhjäksi, niin kannattaa sen sijaan mennä ostamaan veriappelsiineja.

Olen saanut paljon lohtua ja toivoa tuovia sanoja. Sellaisia, jotka tuntuvat tulevan niin oikeaan kohtaan kuin vain nyt sellaiset voivat elämässä tulla. 

Tänä keväänä tulen luultavasti syömään ekstra paljon veriappelsiineja, vaihtamaan ne sesongin päätyttyä johonkin vähintään yhtä eksoottiseen ja taistelemaan sellaisia tuntemuksia vastaan jotka väittävät että haluaisin vaihtaa alaa.

Näe itsesi kauniina

Olen lähes aina omannut taidon nähdä itseni kauniina, ja siitä taidosta olen kovin kiitollinen. En ole kokenut tarvetta moittia ulkonäköäni kavereilleni, tai kalastella mitään kehuja. En ole siis oikeastaan koskaan tarvinnut ketään kertomaan, että olen kaunis. Vaikka toki sellaiset kehut mieltä lämmittävätkin, mutta olen pitänyt kauneuttani yllä ihan itse. 

Ja sitten aloin seurustella. Elämääni tuli joku joka kertoi usein miten kaunis ja nätti olen. Niinä hetkinä tunsin itseni kauniiksi, niihin sanoihin luotin. Niin paljon luotin toisen ihailuun, että unohdin itse pitää itseäni kauniina. Yhtäkkiä en nähnytkään siellä peilissä kaunista naista, jos se toinen ei muistanut niin sanoa. Totuin liikaa arvottamaan itseäni toisen sanojen kautta.

Niin ei pitäisi antaa käydä. Kauneus lähtee sisältä, siitä että on tyytyväinen itseensä. Ja parisuhteessakin, pitäisi muistaa olla kaunis myös ihan vain itselleen. Nyt minun täytyy opetella näkemään se kaikki kauneus uudelleen. 

Idiotismi liikenteessä

Blogini ei ole ehkä oikea paikka tälle tekstille, koska tekstin kohderyhmä on Joensuussa autoilevat ihmiset. En tiedä kuinka moni lukijoistani niin tekee, tai varsinkaan harjoittaa eilisenlaista idiotismia siellä liikenteessä. Mutta kenties avaudun silti.

Joensuussa rakennetaan Raatekankaantien risteykseen eritasoliittymää ja tämä tietenkin aiheuttaa hieman poikkeuksellisia liikennejärjestelyjä. Ne on mielestäni hoidettu mallikkaasti ja liikenne sujuu ihan hyvin. Paitsi tietysti ruuhka-aikoina se puuroutuu helposti. Sen loputtoman jonon pää löytyy yleensä jo Motonetin kohdalla. Liikenne seisoo, eikä Prisman kohdalla olevista liikennevaloista aina välttämättä mahdu edes vihreällä valolla etenemään.

Kärsivällisyys olisi tietenkin valttia näissä tilanteissa, mutta en tiedä eikö sitä ole vai mihin se ihmisiltä katoaa. Kaistoja on toki kaksi vierekkäin, niin kauan kunnes kaikki liikenne on survottava yhdelle kaistalle tietyömaan lähestyessä. Uskon, että se vasen kaista on todella houkuttelevan näköinen. Onhan se niin tyhjäkin. Mutta mitä käy sitten, kun sieltä vasemmalta kaistalta pitäisi survoutua sen oikealla kaistalla olevan loputtoman jonon sekaan?

Eilen matkustin linja-autossa tämän ruuhkaisen osuuden läpi. Ja eihän siinä mitään, olisi ehkä vain pitänyt laittaa silmät kiinni että olisi säästynyt vitutukselta. Sitä kuuluisaa vasenta kaistaa linja-auton vieressä ajanut pakettiauto päätti sitten survoa itsensä siihen linja-auton eteen heti liikennevaloista liikkeelle päästyään. Jono oli liikennevalojen jälkeen kuitenki niin pitkä, että tämän pakettiauton kuskin ansiosta linja-auto jäi sitten keskelle risteysaluetta. Ei mahduttu ajamaan tarpeeksi pitkälle. Olisi kai tuossa voinut sen verran ajatella ja käytöstapoja omistaa, että olisi antanut linja-autolle tietä. Mutta näköjään ei. 

Onko se ihmisten itsekkyys, minäminä aina ensin, vai onko se tilannetajun puutos, vai onko se ainoastaan kärsimättömyyttä. En tiedä. Montako minuuttia se edistää teidän matkaa, että ajatte sillä vasemmalla kaistalla? Montako vaaratilannetta se aiheuttaa enemmän, että olevinaan teillä on niin kamalan kiire?

En tiedä, mutta kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Talviloman tunnelmia

Eilen tuli käytyä pitkästä aikaa Matkuksessa, ajettua autolla noin 300 kilometriä. Ja mikäs siinä ajellessa, kun päivä oli niin aurinkoinen ja kaunis. Ostin uudet talvikengät edellisten tilalle, joissa on reiät ukkovarpaan kohdalla ja lähes poikkikuluneet nauhat.

Tänään lähden loppulomaksi, joka ei ole oikein tuntunut lomalta laisinkaan, kotikotiin. Pakkaan kimpsuni ja kampsuni, hyppään linja-autoon. Kiitän itseäni taas kerran siitä, että en opiskele Oulussa vaan Joensuussa. Että kotiin pääsee alle tunnissa, eikä linja-autossa tarvitse matkustaa kahdeksaa tuntia.

Tämä viikko, jota lomaviikoksi, jota itsenäisen opiskelun viikoksi, kutsutaan ei ole juuri poikennut muista viikoista. Koulua on nykyään niin vähän, itsenäisesti tehtäviä juttuja olisi sitten sitäkin enemmän. Vieläkään en ihan varmasti tiedä miten aion niistä selvitä, mutta kai niistä jotenkin.

Kai tämä koko kevät tästä, jotenkin.

Hyviä päiviä

En muista milloin viimeksi olisin ollut yhtä kepeän onnellinen. Tai milloin viimeksi olisin yhtä palavasti halunnut kertoa koko maailmalle kuinka paljon rakastankaan. 

Eilinen oli hyvä, viime päivät ovat olleet ihmeen hyviä. Tämän takia sitä kai jaksaa silloinkin, kun kaikki ei tunnukaan pelkästään hyvälle. Tämän ja niiden hetkien takia, kun toinen on siinä ihan lähellä. 

Ulkona on kevät, on aurinkoa ja minun sydämeni täynnä rakkautta. 

Oothan tässä vielä huomenna

Olen ollut kauan sitä mieltä, ja joskus siitä blogiinkin kirjoittanut, että jos alan seurustella niin teen sen sitten tosissani. Että en minä niin sanotusti jaksa tuhlata aikaani suhteessa, jonka päämääränä ei ole ikuinen yhdessä olo. 

Ja kenelläpä se nyt ei olisi päämääränä, tai ainakin useimmat kai suhteen aloittaessaan näkevät sen kestävänä. Mutta se asia, jonka oivalsin vasta ihan äskettäin, on se miten paljon paineita asetan itselleni kun vaadin suhteeltani ehdottomasti sitä ikuisuutta.

Kukaanhan ei voi nähdä toisesta heti ensi hetkellä, että miten asiat tulevat menemään. Voi olla sellainen hyvä tunne, niin kuin minulla on ollut. Että tässä on hyvä ja tähän haluan jäädä. Tunne on edelleen sama näin melkein kolmen vuoden jälkeen. 
Mutta siinäkään ei olisi mitään väärää, jos tässä yhdessä taivaltaessa siitä toisesta löytyisikin jotain sellaista että yhdessä ei olisi enää hyvä olla. Ei ole väärin erota, se on vain elämää. Sellaista sattuu, pitää osata irroittaa jos yrityksistä huolimatta suhde ei tunnu enää hyvältä.

Ei se ole ajan tuhlausta, jos juuri nyt en olisi mieluummin missään muualla kuin tässä. Oppimassa elämästä ja itsestäni juuri tämän ihmisen vierellä. Kukaan ei tiedä mitä on huomenna tai vuoden päästä, silti jostain syystä haluaisin aina pystyä näkemään koko elämän kaaren. Haluaisin nähdä sinne loppuun, että miten tässä käy. Että kannattaako jäädä ja panostaa, vai luovuttaisinko vain.

Olisi paljonkin asioita, joissa minun pitäisi oppia hellittämään. En voi määräillä elämän kulkua, en voi tietää mitä kaikkea on tulossa. Pitäisi vain luottaa, että ne asiat jotka on tarkoitettu tapahtuvat kyllä. Ja jokainen ihminen, joka elämääni tulee, tulee siihen jostakin erityisestä syystä. Asiat, joiden on tarkoitus olla, pysyvät kyllä. Ja ne jotka katoavat, eivät ole tarpeellisia. Näihin minä haluaisin oppia luottamaan.

Tässä hetkessä

Auringonsäteet kasvoillani,

hellivät kuin sinun rakastava katseesi.

On taas vähän enemmän aurinkoa,

vähän enemmän valoa, 

vähän enemmän meitä. 

Auringonsäteet, sinun kosketus,

tästä alkaa kevät.