lauantai 1. huhtikuuta 2017

Ja päässäni soi, kun jäljellä on sata kilometriä Ouluun

Olen tehnyt haut kouluihin ja laittanut ensimmäiseksi vaihtoehdoksi Oulun amkin visuaalisen viestinnän linjan. On siis täysin mahdollista, että syksyllä on edessä muutto Ouluun. Ja millaisia ajatuksia se sitten oikein todellisuudessa herättää.

Oulussa oleva koulutus kuulostaa kaikkein eniten omalta vaihtoehdolta, ja siksi olisin ehkä jopa aika innoissani koulupaikasta. 

Mutta...

...entäs sitten kun on niin kamalan kaukana kotoa?
...entäs sitten kun ei joka viikonloppu jaksa/ehdi siirtää itseään Joensuuhun ja poikaystävä jää kuitenkin tänne?
...entäs sitten kun sieltä ei tunne ketään ja olisi vähän niin kuin pakko löytää uusia kavereita?

...entäs sitten kun kaikki tuttu ja turvallinen jää tänne, ja edessä on vain paljon arvoituksia ja uusia asioita?

Edelleen kaiken tämän ajatteleminen tuntuu kaukaiselta, vaikka onhan se nyt jo paljon enemmän totta kuin vaikka joskus tammikuussa. Olen valinnut Oulun ensimmäiseksi vaihtoehdoksi, olen siis valinnut että jos pääsen Ouluun en voi enää edes valita toiseksi laittamaani Joensuuta.

Toisaalta myös rakastan ajatusta siitä, että saisin muuttaa omaan kämppään. Olisi oma kirjahylly ja ihan omat seinät, joille voisin laittaa mitä haluan. 
Voisihan se olla aikaa ihan vain itselle, ja voisihan olla että se tulisi parhaaseen mahdolliseen saumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti