Mahdatko tietää, kuinka monesti olen iltaisin viereesi nukahtaessani kiittänyt juuri sinusta?
Tiedätkö sitä, miten sydämeni hymyilee, kun sanot, että tulisit luokseni vaikka sitten sinne Ouluun?
Enkä minä sitä pelkää, että me ei kestettäisi sitä kaikkea.
Enemmän pelkään ihan vain, että minä en kestä.
Että minä hajoan, ja jos minä hajoan, kestätkö sinä.
Miten paljon kestää, kuinka paljon taipuu, ennen kuin katkeaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti