tiistai 23. helmikuuta 2016

Välähdys kaiken olemisesta

Leikkasin sormeeni leipäveitsellä,
sattuuhan sitä,
kai nyt muillekin kuin vain minulle.
 
Humalluin ravintolavaunussa,
ei voi tietää keinuuko juna vai keinuuko itse,
kai nyt kaikki muutkin joskus vähän keinuvat.
 
Päätin haluta yliopistoon,
sitten päätin olla haluamatta sinne,
kai nyt kaikki muutkin joskus muuttavat mieltään kuin tuuliviirit.
 
Ja kovasti minä matkaan tulevaan,
vaikka en yhtään tiedä mitä siellä oikein odottaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti