Työkkärissä käydessäni silmiini osui roikkumaan ripustettu "odotustila"-kyltti. Se sai minut nauramaan. Muutama vuosi sitten työkkärissä asioidessani mies puhui odotusaikani loppumisesta. Olisin halunnut nauraa ääneen, koska sen paremmin ei elämäntilannetta olisi voinut sillä hetkellä kuvata. Olin odottanut kauan jonkun mahdottoman tapahtumista, silloin päätin että odottaminen tosiaan saa loppua.
Työkkäri sai minut jälleen miettimään elämääni, sitä mitä odotustila tällä hetkellä minulle merkitsee. Eniten kai odotan, että löytäisin oman tieni työelämässä. Että joku ammatti voisi olla ylitse muiden, joku sellainen jota voisi tehdä ilman suurempia ahdistuksia.
Odotan myös, että tulisi lunta ja valkea joulu. Odotan, ett' milloin se toinen puolikas taas eksyy maailmalta kotiin ja minun kainalooni.
En tiedä miksi aina tähän aikaan vuodesta ajatukset ovat jossain tulevassa ja sitä huomaa odottavansa monia asioita. Parempi kysymys lienee mitä hyvää minulla on juuri nyt juuri tässä hetkessä, mitä sellaista on elämässäni joka tuo minut pois odotustilasta.
Ja onhan niitä asioita, paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti