Kun Anna Puun Kaunis Päivä sai minut itkemään, "ja minä nousen vaikka putoan" lauloin ja uskoin sillä hetkellä jokaiseen sanaan. Uskoin täysin siihen, että huonot ajat ovat vain ohimeneviä ja niiden jälkeen kaikki on paremmin.
Kun Anna Puun Linnuton Puu sai muut ihmiset katoamaan ympäriltä, oli vain me kaksi toistemme syleilyssä. Ja kuinka minä imin itseeni jokaisen sanan, "sanojasi vailla, olen vain suunnaton tie, ilman viittaa, suunnaton tie".
Kun olen saanut viettää koko viikonlopun yhdessä ja rakastaa jokaista hetkeä, tehdä jokaisesta hetkestä jollain tapaa erityisen. Itkeä onnen kyyneleitä, toisen kosketus iholla. En tiedä voisinko enää paljon onnellisempi olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti