Tänään vähän itketti olla minä. En tiedä tuomitseeko oikeasti kukaan muu kuin minä itse. Enkä todellakaan ole ainut tässä tilanteessa oleva nuori. Silti, tuntuu kuin koko maailma sanoisi että olen tyhmä kun opiskelin alaa jolla en halua työllistyä, enkä vieläkään tiedä mitä sitten haluaisin tehdä.
Tiedän, ettei ole olemassa sellaista unelmatyötä joka ei joskus vituttaisi. Mutta en todellakaan tiedä oppisinko käsittelemään kaikkea sitä stressiä jota media-alan hommat kokemuksen mukaan saavat minut tuntemaan. Ei työtä voi tehdä oman jaksamisen kustannuksella. Ehkä kymmenen vuoden päästä työskenneltyäni ensin jollain muulla alalla olen valmis käyttämään luovuuttani. Nyt en usko tarpeeksi itseeni enkä kykyihini.
Nyt juuri minä voisin oppia hieman armeliaisuutta itseäni kohtaan. Olen aivan liian ankara itselleni. Kyllä kaikki selviää, koska minulla on tahtoa löytää se itselleni oikea tapa tehdä töitä. Minulla on vielä aikaa saada se selville, kaikelle on aikansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti