En oikeastaan pidä aikaisista aamuista, ne kun tuppaavat aina tulemaan liian pian ja vievät hänet mennessään.
Pidän kuitenkin siitä, miten aamut seuraavat omaa tuttua kaavaansa.
Hän nousee, suukottaa, kysyy juonko kahvia, laittaa kahvin tippumaan, menee suihkuun.
Minä makoilen vielä hetken silmät kiinni, kunnes kuulen suihkun kohinan lakkaavan ja nousen.
Tai ehkä pidän näistä nykyisistä aamuista siksi, että minulla ei varsinaisesti ole kiire. Voin rauhassa syödä sitä yhtä leipäpalasta ihan niin kauan kuin se nyt kyseisenä aamuna on tarpeen.
Kaikkein eniten minä pidän siitä, että saan herätä hänen vierestään. Olipa sitten kyseessä aikainen aamu tai ihana kiireetön aamu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti