Sain viikolla suoritettua viimeisen työssäoppimisjaksoni hyväksytysti loppuun saakka. Olen siis yhtä viimeistä tenttiä vaille valmis media-assistentti. Olisinko uskonut tätä muutama vuosi sitten, tai edes viime keväänä kun kävin juttelemassa opolle mahdollisista lopettamisaikeista. Vaan en lopettanut kaikesta huolimatta ja tässä sitä ollaan kovaa vauhtia matkalla kohti valmistumista.
Vaan ihminen kun ei koskaan osaa pysähtyä. Mieli juoksee jo tulevissa haasteissa ja mahdollisissa työpaikoissa. Jotainhan sitä pitää valmistumisen jälkeenkin tehdä, ei voi vain jäädä paikoilleen. Ei voi hyvällä omallatunnolla vain olla iloinen saavutuksistaan, jos ei ole tulevaisuuden suunnitelmat heti tiedossa. Miten voi valmistua ns. tyhjän päälle, jos ei heti ole kerrottavan mihin sitä aikoo seuraavaksi suunnata.
Oikeasti minulla on vain sumuisia kuvia tulevasta, monia pieniä ideoita siitä mihin sitä voisi suunnata. Ei selkeätä päämäärää, ei yhtä ainutta suurta suunnitelmaa jota kohti kulkea. En tiedä mistä itseni ensi kuussa löydän, mutta en anna sen haitata. Elämä saa kuljettaa minua ja ehkä jo huomenna mielessäni itää jotakin josta voisi kasvaa jotain suurta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti