keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Yksin minä en ole, yksin en koskaan jää

Viimeisien hetkien tuntu;
viileys iholla,
silmänurkissa takaisin pakotetut kyyneleet,
hymykuoppiin hyytynyt hymy.
 
Kyyneleet jäävät usein luvattomina itkemättä,
etukäteen turhaa,
jälkeenpäin hämmentävää,
tapahtumahetkellä tyhjyys.
 
Hiljaa minä pyydän;
pidäthän huolen omistasi,
suojelet tuskilta,
annat levon sitä tarvitseville.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti