Pyöräytettiin eilen kämpän olohuoneen järjestys ympäri, enkä tiedä miksi mutta nyt tämä tuntuu paljon enemmän kodilta. Tai ehkä se johtuu siitä, että muutenkin elämä on alkanut löytää omat arkiset uomansa. Eilen laitettiin ruokaa, torstaina leivoin ensimmäistä kertaa näiden seinien sisäpuolella. Ne kuulostavat pieniltä ja yksinkertaisilta asioilta, mutta minulle ne ovat suuria. Helpottavaa huomata että hei, tuo toinenhan on iloinen jos laitan ruokaa tai siivoan täällä. Huomaan kuinka edellisen suhteen aiheuttama varovaisuus ja epävarmuus asuvat minussa yhä.
Yleensä minulta vie aikaa tottua uusiin asioihin ja paikkoihin, ehkä minä alan niin sanotusti kotiutua pikku hiljaa vaikka virallisesti siis ei vielä saman katon alla asutakaan.
Uuden järjestyksen myötä voin käpertyä sohvan nurkkaan ja katsella joensuun hiljaisia ratakiskoja, joskus harvoin voi nähdä saapuvia tai lähteviä junia. Puut ovat alkaneet kellastua ja ulkona on ihan syksy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti