sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Elämä täynnä unenomaisia hetkiä

Aloitin keväällä unipäiväkirjan pitämisen. Eli käytännössä muistivihko ja lyijykynä löytyy sängyn läheisyydestä, että ensimmäinen asia aamulla voisi olla unien muistelu ja ylös kirjottaminen. Alussa ihan ahkerasti muistinkin aamulla ensimmäisenä miettiä mitä unta näin ja onhan niitä jokunen nyt tuolla muistissa. Mutta niin se oli silloin kun oli kesäloma ja ei tarvinnut nousta aikaisin ja olla ajoissa yhtään missään.
Yllättäen en ole pitkään aikaan kirjoittanut ylös yhtäkään unta. Tänään muistin useampaankin otteeseen kyllä kertoneeni millaisia unia on tullut nähtyä, mutta tuonne vihkoon niistä ei ole päätynyt yksikään. Suurimmaksi osaksi siksi että olin oikeastaan unohtanut koko unipäiväkirjan olemassa olon. Mutta myös siksi, että usein aamut ovat aikaisia ja täytyy nopeasti vain saada itsensä liikkeelle. Suurena osana aamuista myös ensimmäinen asia jonka herättyäni näen on sydämen sulattava hymy, joten mahdolliset yön aikana pyörineet filmit ei jostain syystä välttämättä jää ollenkaan mieleen.

Unipäiväkirjani sivujen väliin ei siis ole päätynyt yhtäkään niistä toistuvista ahdistavista unista, joissa yhtäkkiä olen lukittuna todella pieneen tilaan enkä pääse ulos ja herään huutaen apua. Viimeisimmän näistä näin Düsseldorfissa, joten siinä mielessä olen nyt saanut olla rauhassa niiltä. Sinne ei myöskään ole päätynyt yhtäkään niistä hämmentävistä unista, jotka yritän vain unohtaa. Vaikka samalla mietinkin miksi ihmeessä näen sellaisia unia ja että pitäisikö niiden nyt sitten merkitä jotakin, että yrittääkö alitajuntani kertoa minulle jotakin maailman luokan oivallusta.

Sinänsä en usko suuremmin unien tulkintoihin. Mielestäni unet ovat enimmäkseen alitajunnan tapa käsitellä elämässä tapahtuvia asioita ja prosessoida päivän tapahtumia, eikä niitä pitäisi sen kummemmin rueta tulkitsemaan. Mutta kirjoittamalla uniaan muistiin voi ehkä oppia itsestään jotain uutta, tai ainakin voi oppia huomaamaan miten stressi tai muut asiat vaikuttavat uniin ja unen laatuun.
Jos kirjoittaminen yhtään on oma juttu, kannattaa kirjoitella uniaan muistiin! Kai niitä voi myös piirtää, jos se tuntuu omemmalta. Toivottavasti muistaisin nyt itsekin useammin kirjoittaa oikeasti muistiin nähtyjä unia, siitäkin huolimatta että herätyskello soi ennen seitsemää tai että vierestä herää yksi suloisuus.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti