Olen jo pidemmän aikaa tiennyt etten halua elää yksin, minua ei ole tehty elämään yksin. Haluan jakaa kaiken jonkun kanssa. Ja niin elämä väistämättä kuljetti minua kohti ihmisiä, joiden kanssa voisin elämäni jakaa. Ensin tielleni sattui huonoja vaihtoehtoja, jotta oppisin ettei se ole sama kenen kanssa elämäni jaan. Etten voi vain ottaa ensimmäistä vastaantulijaa, jotta minun ei tarvitsisi olla yksin. Sitten maailma näytti millaista yhteiselo todellisuudessa voisi olla, sellainen hyvä yhdessä olo. Ja lopulta tuli hän, jonka kanssa kaikki on kohdallaan. Ei niin suuria eroja näkemyksissä tai luonteissa, etteikö toisen kaikkia puolia voisi oppia hyväksymään. Koska sellaistahan se on, ei kukaan ole täydellisesti juuri sellainen kuin unelmissa. Luulen kuitenkin löytäneeni hänet, jonka seurassa minun on hyvä olla juuri sellainen kuin olen ja saan tuntea itseni rakastetuksi.
Ei ole olemassa huonoja tai vääriä valintoja, on vain tilanteita joista voi oppia. Voisin sanoa tehneeni virheitä, mutta ilman niitä en nyt olisi tässä missä olen. Opin hurjasti elämästä, eniten itsestäni koska uskalsin epäonnistua. Uskalsin myöntää virheeni, korjata ne ja jatkaa eteenpäin.
Ihmiset tuomitsevat helposti, todellisuudessa tietämättä ollenkaan asioiden taustoja. Omista mokailuista olen oppinut myös sen, että koskaan en voi tietää mitä on asioiden takana. Vaikka edelleen helposti tuomitsen, tunnen yleensä piston omassatunnossani. En voi tietää tuntemattomien elämästä, tai edes puolituttujen.
Täytyy vain uskaltakaa tavoitella unelmiaan, uskaltakaa epäonnistua. Lopulta huomaa kokoajan olleensa sillä oikealla tiellä. Luotan elämään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti