maanantai 6. heinäkuuta 2015

Käteni ovat täynnä teräviä kiviä

Tämä päivä on kuin unta.
Aurinkoa, joka sanoo nyt on kesä.
Kylmyyttä iholla, joka sanoo ei tämä voi olla kesä.
 
Käsiemme alla samaa ihoa,
entistä ehompana.
Hitaasti eheydymme katseiden hymyssä.
 
Jalkojeni alla sama maa,
se ei muutu,
se on ja pysyy.
 
Minä muutun, minä en pysy.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti