sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Kauneus

Etäällä,
minne eivät silmämme näe,
ylenee pyhä kukka
tähtisyvyyksien yllä
sanomattoman hiljaisena.
 
 
Purjehdin hauraassa veneessäni
yli kolmen pimeän meren.
Rajalla,
mustassa vedessä
huikaiseva kirkkaus
kuin ylösnousemuspäivä.
 
 
Peitän kasvoni, janoan:
vain kuvajainen Maan merissä.
Voinko käteeni vangita veden
haihtuvan hohteen,
sirun kuvajaista?
 
 
Etäällä
tähtisyvyyksien yllä
polttava saavuttamattomuus.
 
-Katri Vala-
 

lauantai 30. toukokuuta 2015

Tuoksuit omenankukalle sylissäni, sitä tuoksua rakastin

Jos pystyisin ostaisin kirjojen tuoksua pullotettuna, vangitsisin valokuvaan kevään vehreyden sijaan sen huumaavan tuoksun.
Tahtoisin kuvata sahajauhon metsäisen raikkauden, ja bensan hämmentävän koukuttavuuden.

Jos voisin pullottaisin Popin turkin tuoksua, jotten koskaan unohtaisi.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Kuka nojautuisikaan nuorallatanssijaan?

Väsynyt ja hämmentynyt, mielessä sekaisin mennyttä ja tulevaa.
Liika tavara ahdistaa, miten sitä voikin olla niin äärettömän paljon.
Hyvästelin eilen pienen keltaisen huoneeni, riisuin sen kaikesta turhuudesta, jätin sinne tyhjyyttä kumisevana odottamaan uutta asukastaan.
Kävin pääsykokeissa analysoimassa novellia ja mainoskuvaa, kirjoitin satoja sanoja, kirjoitin vain, aivan lakkaamatta kirjoitin kolme tuntia.
Olin koulussa viimeistä päivää, tajuamatta kai vieläkään kunnolla että se oli viimeinen.

Olen odottanut kesälomaa ja samalla kuitenkaan en. Silti se nyt on täällä, niin kuin joka vuosi. Tällä kertaa entistä elävämpänä, koska ensimmäistä kertaa moneen kesään ei ole töitä. On vain aikaa, pelottavaa aikaa.

Täytyy keittää kahvia, lakata juoksemasta karkuun aikaa, pysähtyä tähän ja elää tässä.

tiistai 26. toukokuuta 2015

Päivien jylyä vasten, olet perhosen kepeä lento

Heti oven avatessa pyörryttävä kirjojen tuoksu syöksyi nenääni, niin vahvana en sitä ole koskaan tavannut. Hyllyt täynnä kirjoja lattiasta kattoon, huumaavan paljon kirjoja.
Rakastan kirjoja, kirjojen tuoksua.

Saanko muuttaa antikvariaattiin asumaan, kirjojen keskelle nukkumaan? Hautautua tarinoiden, kirjailijoiden ja nimien ihmeelliseen maailmaan. Ihan vain kadota, ihan vain hetkeksi lakata olemasta minä.

lauantai 23. toukokuuta 2015

Ne sanoo mä oon keijukainen, ne sanoo mä en totta oo

 
Olo on hatara,
missä menee ääriviiva,
missä ruumiinosieni rajat.
 
 
Voiko minua koskettaa kukaan,
vai katoanko ilmaan vain.
Katoanko, haihdunko, olinko minä ollenkaan.
 

Kun mua sattuu, kun sydämessä veitset kääntyy.
Mä vapisen niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen.

Jos tää loppuu, jos tänä yönä rakkaus päättyy.
Mä hajoan niin kuin jokainen ihminen, kuolevainen
.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Saanko itkee, saanko mä murtuu, jos hammasta purren en huuda sun perään?

Milloin minä opin ettei elämää voi suunnitella, milloin minä lakkaan elämästä haavemaailmassa. Siellä minä roikun kiinni pilvilinnoissani kynsin ja hampain, itken kun todellisuus ei vastannutkaan ruusuisia kuvitelmiani.
Voisinko minä vain hyväksyä, että elämä ei mene niin kuin ajattelen. Enkä koskaan voi tietää kuinka pitkä tie minulla on vielä kuljettavana, ennen kuin elämä tuo eteeni sen jota olen ollut vailla.

Tänään oli aurinkoa ja lämpöä kaupungilla, minä epävarmana suunnastani.
Kuinka minä vain haluaisin jo olla valmis, olla jotain sellaista jota kukaan ei koskaan tule olemaan.
Ei meistä valmiita tule, hieman vain eheämpiä ja enemmän näkeviä.

torstai 21. toukokuuta 2015

En ehkä osaa sulle puhua, jos annetaan ajan kulua

Muistatko                                                                                                                                                                                                                          unohdatko
                   pidätkö                                                                                                                                                                                            inhoatko
                                 rakastatko                                                                                                                                                        vihaatko
                                                     tahdotko                                                                                                                     hylkäätkö
                                                                      näemmekö                                                                         katoammeko
                                                                                          olemmeko                                   jäämmekö
                                                                                                            tulemmeko olemaan
 
 
 
Kaikessa sanattomuudessani,
olen yhtä suurta sanojen sekamelskaa koko tyttö.


tiistai 19. toukokuuta 2015

Kun sä vielä siinä oot, kai jotain oikein tehnyt oon

Enää vajaat kaksi viikkoa koulua, enää vajaat kaksi viikkoa nuo samat naamat ympärilläni. Ja kuinka minä tulenkaan niitä ikävöimään.

Nämä päivät ovat niin täynnä kaikkea, niin täynnä ajatuksia tulevasta joka on edelleen tuntematon.
Pitäisi tyhjentää tavarat pienen asuntomme seinien sisältä, lukea pääsykokeisiin ja osata oikeaan paikkaan oikeaan aikaan.

Pitäisi vielä viimeisen kerran kouluaikana kokoontua yhteen ihanien höpöjen kanssa ja osata sanoa "heihei".
Kuka sellaista osaa, kuka sellaista tahtoo osata, ilman kyyneliä?

maanantai 18. toukokuuta 2015

The scariest thing about distance is you don't know whether they'll miss you or forget about you

Luota;
maailman hyvyyteen,
siihen että kaikki ei aina ole sitä miltä se näyttää,
elämän arvoituksellisuuteen.
Kauniisiin sanoihin,
kun sinua kehutaan.
 
 
Luota, itseesi.

perjantai 15. toukokuuta 2015

Kevät tuntuu marraskuulta luojan selän takana

Olen ajatellut itseni pyörryksiin,
miettinyt ja vatvonut loputtomiin.

Kirjoitin unipäiväkirjaani sanoja uskomattoman vihreästä sammalesta ja violetista taivaasta jossa tuikkivat tähdet. Taivaankannella leijuvista lentokoneista, jotka olivat kuin suuria ympärillämme uivia valaita.

Olen kadottamassa itseni,
ja siksi huudankin illan hämärään
"hei odota!"

torstai 14. toukokuuta 2015

Kirje sinulle

Hei sinä,

       joka heräät aamuihin vakuuttaen itsellesi "minulla ei ole mitään hätää". Sinä joka itket elämäsi merkityksettömyyttä, sitä ääretöntä tyhjyyttä. Sinä joka palaat kotiin muistoissa monen monta hymyä ja kaunista hetkeä mutta tuntien pohjatonta yksinäisyyttä, tietäen että edessä on taas vain loputtomasti yksin vietettyjä hetkiä.
       Sinä mietit yksin valvottuina yöntunteina "milloin minun elämästäni tuli tällaista, milloin minä kadotin suunnan, milloin löydän sen taas, mitä minä teen väärin, miksi minä en ikinä riitä, miksi en osaa olla onnellinen, miksi en vain osaa elää tätä elämää.".
        Hengitä syvään, lakkaa murehtimasta, lakkaa yrittämästä. Sinä olet hyvä, sinä olet hyvä juuri noin. Sinä riität vaikka joskus sinusta tuntuu, että maailman paino ja itsenäistymisen tuoma vastuu ovat liikaa. Sinussa ei ole mitään väärää, ei ole väärin tuntea pelkoa ja ahdistusta muista mitättömiltä tuntuvista asioista jos ne ovat sinusta suuria. Sinä osaat elää, sinä elät elämää juuri sillä tavalla kuin itse parhaaksi näet. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa elää, tapoja on yhtä monia kuin ihmisiä. Tulet kyllä löytämään oman tapasi, sen oman tiesi joka juuri nyt tuntuu olevan kateissa.
        Sinä joka omistat maailman kauneimman hymyn, hymyile. Ole kiltti itsellesi, lakkaa soimaamasta itseäsi. Anna itsellesi aikaa, anna maailmalle aikaa. Muista että olet korvaamattoman arvokas juuri sellaisena kuin olet. Erilaisuus on rikkautemme. Ole ylpeästi juuri sellainen kuin olet. Herkkä ja hieman eksyksissä.
         Tärkeintä on kun muistat tämän: Lakkaa siirtämästä onnellisuuttasi tulevaisuuteen. Onnellinen nyt, onnellinen tässä hetkessä. Joka päivä voi olla juuri sellainen kuin sinun mielestäsi hyvän päivän kuuluu ollakin. Tee päivistäsi elämisen arvoisia, sano itsellesi sinä olet hyvä sinä olet kaunis sinä olet arvokas. Uskalla elää ja rakastaa. Pienet asiat tekevät onnen, keskity niihin. Jonakin päivänä ehkä huomaat, että ne olivatkin suuria.

keskiviikko 13. toukokuuta 2015

Hei varovasti nyt tää hetki on hauras

Kun sisälläsi asuu pelko, mutta näyttelet tyyntä.
Kun tunnet pienen sydämen takovan hullunlailla kämmentäsi vasten ja mietit että aivan yhtä se voisi olla sinun oma pelokas sydämesi.

Olen oppinut sanomaan itselleni "sinä saat itkeä, mutta sinulla ei ole mitään hätää", olen oppinut armeliaisuutta itseäni ja vauhkona säntäileviä tunteitani kohtaan.

Olen päättänyt aloittaa unipäiväkirjan pitämisen. Jos vain jonain aamuna taas muistaisin mitä unta olen nähnyt, aloittaisin heti.

tiistai 12. toukokuuta 2015

Ota minut tällaisena kuin oon

Ethän korjaa minusta mitään,
ethän yritä mua pelastaa,
ethän hio minusta mitään pois,
ei siinä onnistuneet toisetkaan.
 

Eikä minua tarvitse kantaa,
eikä pitää kädestä,
jaksan kävellä ihan itse,
paitsi sillon kuin väsyttää.
 
 
Sinä valitsit minut, minut, minut
Jooo ja minut sinä sait.
Ota minut tällaisena kuin oon.
Ota minut tällaisena kuin oon.
 

Ethän luule että tarviin,
ketään minua kokoamaan,
olen monesti palasista kasannut itseni uudestaan.

Eikä minua tarvitse muuttaa,
eikä tehdä musta parempaa,
tiedäthän sen jo sinäkin ei musta täydellistä koskaan saa.
 

Jooo ota siis minut, minut, minut,
juuri tällaisena kuin oon.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Mulla on ikävä sua vielä 2080-luvulla

Niin uskomattoman paljon suuria asioita mahtuu pienen ihmisen mieleen.
Kadulla kävelee vastaan ihminen turvanaan valkoinen keppi, mitä jos minäkään en pystyisi näkemään tätä maailmaa.
Nuoria naisia lastenrattaiden kanssa kahviloissa ja kauppakeskuksissa, voisinko minäkin joskus olla yksi heistä.
Ihmisiä pareittain käsikädessä kaupungilla, minä vain yksin koska käsi jota voisin pidellä ei ole täällä.

Mihin minä menisin, kun voisin mennä ihan mihin vain.
Mitä minä tekisin, mitä minusta tulisi.
En halua jäädä vain paikalleen, en enää.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Mä heitin turhan pelon kauas pois, et sydän vihdoin jotain tuntea vois

Kiitollisuus,
                   se on ehdottomasti tämän päivän sana.

Olen kiitollinen, että olen löytänyt elämääni ilon. Olen saanut tänä viikonloppuna nukahtaa viereen kuunnellen unista hengitystä ja aamulla herätä hymyyn.
Olen kiitollinen, että minulla on äiti jonka voin aivan huoletta kertoa olevan paras. Äiti, josta on viime vuosina tullut myös ystävä jonka kanssa voi touhuilla kaikenlaista.
Olen kiitollinen auringosta, siitä että voin istua ulkona puutarhatuolissa aurinko kasvoillani. Voin huoletta sulkea silmäni, kuunnella luonnonääniä ja kysyä itseltäni "jos saisin olla ihan missä vain, niin missä haluaisin olla ja kenen kanssa".
Hetki aikaa ihan vain olla, hetki aikaa matkata mielensä syvimpiin sopukoihin ja ottaa selvää mitä ihan oikeasti elämältään haluaa.

Niin kiitollinen minä olen, että en edes tiedä kuinka voisin kiittää tarpeeksi tästä kaikesta hyvästä mitä olen elämääni saanut.

lauantai 9. toukokuuta 2015

Sinä valitsit minut ja minut sinä saat

Läheisyys on kuin ilmaa, jota hengitän.
Niin tärkeää on omistaa joku joka toisinaan ihan vain pitää lähellään, pitää kiinni ja silittää hiuksia.
Niin tärkeää kosketukset iholla, joista tietää olevansa tärkeä.

Nyt minä taas tiedän, ja se saa riittää vielä ainakin hetken.

torstai 7. toukokuuta 2015

Uusi alku

Tänään se tuli, olo jota olen tavallaan odottanut. Tein tämän blogin jo jonkin aikaa sitten, mutta Maikin mietteet piti vielä otteessaan. Nyt kuitenkin olen tullut siihen tulokseen, että on aika aloittaa niin sanotusti puhtaalta pöydältä.
Vuosi sitten tähän aikaan elämääni kuului kaikkea sellaista, mistä en enää ole niin kauhean ylpeä. En kuitenkaan halua kyseisiä tekstejä ruveta blogista poistamaan. Ne tapahtumat ovat silti aina osa elämääni. Voin kuitenkin nyt tavallaan jättää ne taakseni, antaa niiden rauhassa arkistoitua ja keskittyä tähän hetkeen ja tulevaan uuden blogin avulla.
Eniten rakastan uuden blogini osoitetta. Olisin toki voinut vain vaihtaa blogin nimen, mutta kun osoitekin oli jotain maikin aatteisin viittaavaa tuntui siltä että sekin on keksittävä aivan uudestaan. Tällä kertaa halusin harkita sitä kunnolla ja valita sellaisen, jota voin ehkä käyttää niin kauan kuin bloggaaminen tuntuu mielekkäältä.

Postaukset tulevat varmasti olemaan samanlaista tajunnanvirtaa kuin ennenkin. Kuvia, runoja, yksittäisiä sanoja.
Tuntuu siltä, että olen tehnyt oikean päätöksen. Tästä on hyvä jatkaa.