perjantai 19. tammikuuta 2018

Tämän hetken onni

Jos minä jotain haluaisin elämältä oppia, niin sen että elämä on tässä hetkessä. Mitä on väliä tulevalla ja sillä miten asiat ovat vuoden päästä. Ne kun voivat olla ihan miten tahansa. Tärkeintä on se, että juuri tässä hetkessä elämä on hyvää. 


Että jos minä jotenkin osaisin päästää irti liian tarkoista suunnitelmista ja siitä miten toivoisin elämän etenevän. Antaisin sen vain mennä omalla painollaan ja nauttisin siitä, miten asiat ovat juuri nyt. 

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Muistathan mut kauniina, mustassa mekossa ja korkeissa koroissa

Olen yrittänyt suklaan voimalla kääntää aivoni toimimaan englanniksi. Se on onnistunut verrattaen huonosti, ja kolmen sivun tekstistä on valmiina puolikas sivu. 

Elämässä on epävarmuuksia, mahdollisuuksia ja erilaisia näkymiä tulevaisuudesta. Eniten epävarmuuksia. Kaikesta siitä, mitä joskus olen pitänyt täysin selvänä ja varmana. 

Miksi ne eivät pysy silleen, kuin ovat joskus asettuneet? Miksi täytyy muuttua ja vaihtua, aiheuttaa epävarmuutta?

torstai 11. tammikuuta 2018

"On se tuo opiskelu sitten mukavaa aikaa"

Sellaista olen kuullut niiltä jo työelämässä olevilta ja useampi vuosi sitten opintonsa päättäneiltä. Sehän on toki totta, että aika kultaa muistot. Ehkä sitä sitten joskus tulevaisuudessa itsekin haikailee takaisin tähän tilanteeseen. Mutta juuri nyt, en näe tässä kyllä mitään kadehtimisen arvoista.

Joululoman jälkeen koulua on käyty nyt kolme päivää. Kyllä, kolme päiväisiä viikkoja ja lyhyitä päiviä. Onhan se erilaista kuin kasista neljään työpäivät. Näiden kolmen päivän aikana on alkanut neljä uutta kurssia, joista tietenkin jokaisella on omat tehtävänsä. Näiden kolmen päivän aikana olen tuntenut hukkuvani palautuspäivämääriin.

Näin opiskelijana olen jo nyt alkanut miettiä, että mistähän sitä saisi kesätöitä. Niin sille kadehdittavan pitkälle kesälomalle, jollaista ei työssäkäyvillä ole. Vaan kun ei sitä ole meilläkään. Tässä koulutehtävien ohella pitäisi jollakin ajalla muistaa katsella työpaikkoja ja lähettää onnistuneita hakemuksia, että voisi sitten kesälläkin tehdä jotain hyödyllistä. 

Työttömänä ollessa sain järjettömän paljon enemmän rahaa kuin nyt opiskelijana. En tiedä miksi hyvää palkkaa saava työihminen haluaisi palata opintotuen pariin. Varmaan pitäisi tehdä töitä myös opintojen ohessa, että jotenkin voisi elättää itsensä. Vaan kenellä siihen riittää energiaa sen jälkeen, kun on ensin käynyt koulussa ja sitten viettänyt useamman tunnin kotitehtäviä tehden.

Rakkaat opiskeluelämän ohittaneet ja työelämään päässeet ihmiset, jos olette oikealla alalla ja tykkäätte työstänne, älkää turhaan unelmoiko opiskeluelämän iloista.

keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Poikkileikkaus elämään

Poikkileikkaus elämään:
alkaneita kursseja, lumisia aamuja, koulussa juotuja pahanmakuisia kahvikupillisia, lisääntyvä tehtävien määrä, into kuvata jotakin uutta, paidanväriin sointuvat punatut huulet,
kaukokaipuu, moneen kertaan kuvatut maisemat, elämän nyrjäyttäminen uusille raiteille, yksinolo ahdistus, herkkulakkoon mennyt mies.



Vuodenalku ja ajatuksia siitä,
mitä on olla minä vuonna 2 0 1 8.

tiistai 2. tammikuuta 2018

Vuosiluku vaihtui

Viime vuoden lopulla minä päästin irti normeista. Siitä, että jouluna pitäisi väkisin olla iloinen ja hyvällä mielellä. Tai siitä, että uusivuosi vaatisi jotakin kovin ihmeellistä tai erikoista tekemistä.

Kaikesta huolimatta joulu ja uusivuosi on nyt ohitse. On uusi vuosi. Edessä 365 päivää (tai oikeastaan enää 364), joina vuosiluvuksi kirjoitetaan 2018.
Se oli sinänsä aika kivuton vuoden vaihtuminen, koska elämässä on niin paljon asioita, jotka jatkuvat saumattomasti tähänkin vuoteen.

Ja sitten on niitä, jotka herättävät kysymyksiä ja hämmennystä. Mutta niin kai niitä aina on, ihan jokaisena vuotena.

keskiviikko 27. joulukuuta 2017

Välipäivät

Jostakin syystä tämä joulu oli hankala. Kun kaikki on murroksessa, eikä tiedä minne kuuluisi. Elämä taitaa olla siinä vaiheessa, kun pitäisi luoda ne ihan omat perinteet. En tiedä millaisia uskaltaisin toivoa niiden olevan.

Ja sitten kaiken sen epämääräisen jouluajan jälkeen tulevat välipäivät. Ne eivät tunnu oikeilta päiviltä, en tiedä voiko niiden aikana saada mitään järkevää tehdyksi. Yhtenä vuonna toki vietettiin ne Tallinnassa. Ehkä ne olivat silloin enemmän oikeita päiviä kuin välipäiviä.


Niin minä sitten tänään kävelin pitkin lumisia välipäivän katuja. Kulutin aikaani katselemalla ihmisten jouluvaloja. Ehkä kaupunki oli tänään tavallista arkea kauniimpi. Ehkä siinä on välipäivien taika; joulu ohi, mutta vuoden vaihtuminen vasta edessä.

lauantai 23. joulukuuta 2017

Ja kuitenkin minä rakastan

Se, mikä tekee maailmasta epäreilun paikan, on epävarmuus. Se ettei mikään periaatteessa riitä. Sitä voi yrittää kuinka kovasti tahansa, tai rakastaa sydämensä pohjasta, eikä sekään tee varmaa yhtään mistään.

Yrittäminen ei välttämättä anna haluttua työpaikkaa tai tulevaisuutta. Rakastaminen ei välttämättä aina riitä tekemään parisuhteista pysyviä, tai pysty pelastamaan muita.

Se on epäreiluinta ja surullisinta mitä tänä jouluna tiedän.